Kerhohuone taipuu moneen: pelailuun, yhdessäoloon, juhlapaikaksi – vain mielikuvitus on rajana
Länsi-Pasilassa Palkkatilankatu 1:n kerhohuone sisustettiin viihtyisäksi oleskelutilaksi jo seitsemisen vuotta sitten. Koronan ajaksi suljettu tila on taas otettu aktiiviseen käyttöön.
Loppuvuoden pimeys unohtuu, kun astuu porttikongista sisään Palkkatilankatu 1:n valoisalle sisäpihalle. Heti nurkan takana F-rapun ensimmäisen kerroksen ikkunoita koristaa värikkäät verhot ja pöydän päästä vilkutetaan iloisesti. Olemme saapuneet kerhohuoneelle.
Meitä vastassa on Hekan Vuoden asukkaaksi tänä vuonna valittu Ulla-Kaija Heinilä. Hän on myös vaikuttanut siihen, että kerhohuone on muovautunut nykyiseen muotoonsa.
– Tämä oli aikaisemmin sellainen kolkko kokoustila, Ulla-Kaija kertoo.
– Ilme muuttui kummasti, kun toimme tänne väriä. Se taisi olla vuoden toiseksi viimeinen päivä seitsemän vuotta sitten, kun huomasimme, että meillä on vielä rahaa käytettävissä ja niinpä lähdimme Ikeaan!
Nyt tilassa koreilee alenurkasta löytyneet sohvat, matot ja hyllyköt. Ikkunoissa loistavat suihkuverhot. Kaikessa on ajateltu helppokäyttöisyyttä. Viimeisin hankinta on astianpesukone, jonka ansiosta kertakäyttöastioista päästiin eroon.
– Kalusteet ja käyttötavarat ovat kaikki sellaisia, että mikään ei voi mennä rikki. Ja onhan meillä tämä lahjoituksena saatu punainen parturituolikin. On tärkeää, että tänne on kiva tulla ja ihmiset viihtyvät. Siksi keittiönkaapeistakin löytyy aina kahvia, teetä, mehua ja keksejä.
Leluja ja pelejä käytössä
Esittelykierroksella Ulla-Kaija raottaa tarjoilupöydän takana olevaa verhoa. Sieltä löytyy vielä hieman työn alla oleva lastennurkkaus, jonne perheen pienimmät voivat vetäytyä omiin leikkeihinsä.
– Olemme saaneet tänne asukkailta lahjoituksina legoja ja leluja. Tarkoitus on hankkia niitä vielä lisää, samoin kuin pelejä ja kirjoja, hän listaa.
Paikalle saapuu myös talotoimikunnan pitkäaikainen jäsen ja joka paikan höylä Tomi Uusitalo. Hän tuli pelaamaan biljardia perheen kuopuksen, 12-vuotiaan Nikon kanssa.
– Peliseuraa meiltä löytyy ihan perhepiiristä, neljän pojan isä toteaa.
Mutta ensin tarjoilupöytä pitää tyhjentää. Punaisen pöytäliinan alla on irrallinen pöytälevy, jonka alta paljastuu pelitaso.
– Löysimme biljardipöydän varastosta. Teetimme tähän erillisen tason, jolloin saimme pöydälle monta virkaa, Ulla-Kaija esittelee.
Kokouksille jatkossa oma tila
Palkkatilankatu 1:ssä on 11 rappukäytävää ja 203 asuntoa. Asuntojen koot vaihtelevat yksiöstä yli sadan neliön perheasuntoihin.
– Talo on aikoinaan saanut palkintojakin arkkitehtuuristaan, Ulla-Kaija tietää.
– Meillä valmistui julkisivuremontti pari vuotta sitten, mutta pihan laitto on vielä kesken.
Ulla-Kaija toimii remontissa kohteen asukasedustajana. Hän on myös talotoimikunnan pitkäaikainen puheenjohtaja. Tänään hän kuitenkin tuuraa lokakuussa valittua uutta puheenjohtajaa Kaarle Wikuria.
– Kaarlella ja hänen vaimollaan Iriksellä on vähän muita kiireitä. Sanottakoon näin, että talomme uusin asukas on puheenjohtajamme poika, Ulla-Kaija onnittelee.
Remontissa on tällä hetkellä myös pihapiirissä sijaitseva toinen, pienempi kerhohuone.
– Tilojen käyttö jakaantuu niin, että pienemmässä on tarkoitus pitää talotoimikunnan kokoukset. Tätä suurempaa tullaan jatkossakin käyttämään kohteen pikkujouluihin ja kerran vuodessa pidettävään asukkaiden kokoukseen. Lisäksi tämä sopii paremmin erilaisiin perhetapahtumiin, kerhoihin ja ihan vaan arjessa hengailuun. Täällä on pidetty muun muassa protujuhlat, vauvakutsut, kaverisynttäreitä, perunkirjoitus, muistojuhlia ja vietetty jouluaattoa sekä ramadanin päättymistä. Tutuksi ovat tulleet myös erilaiset käsityökerho, kuten mosaiikkikerho, sekä läksykerho maahanmuuttajaperheiden lapsille.
– Me olemme viettäneet täällä yhden poikamme rippijuhlat ja juhlineet toisen täysi-ikäisyyttä, Tomi huikkaa väliin.
Kerhohuoneella on pidetty myös Pinjan 12-vuotissyntymäpäivät. Isoäiti Vuokko kertoo, että ohjelmassa oli pelejä, disko ja ihonhoitoa.
Kerhot käynnistyvät uudelleen
Korona-aikana kerhotilan ovet olivat kiinni ja talotoimikunnan kokouksetkin pidettiin etänä. Silloin yhteisöllisyyttä ja yhteistä tekemistä haettiin ulkosalla.
– Piha oli meidän pelastuksemme. Ensimmäisenä koronakeväänä hommasin pihalle istutuslaatikoita, joihin asukkaat saavat istuttaa kukkia ja yrttejä. Nyt laatikoita on jo 12. Piha on onneksi jäänyt elämään kerhon jatkeena. Meillä on lelulaatikot lapsille ja koodin takana tikkataulu sekä sulkapallo- ja sählyvehkeet vähän vanhemmille.
Muutaman hiljaisen vuoden jälkeen kerhohuoneella käynnistyy taas tammikuussa läksykerho maahanmuuttajaperheiden lapsille. Tutuksi ovat tulleet myös erilaiset käsityökerhot.
Kerhohuoneella pidetään myös pari kertaa vuodessa kierrätyspäivä; ne tavarat, jotka eivät löydä uutta omistajaa asukkaiden joukosta, viedään porukalla hyväntekeväisyyteen. Sääntöihin kuuluu, että kerhohuoneella ei saa olla toimintaa, josta talotoimikunta hyötyisi taloudellisesti. Sen sijaan pienimuotoissa myyjäisissä asukkaat voivat myydä vaikkapa leivonnaisia. Sääntöihin kuuluu myös se, että hiljaisuus laskeutuu kerhotalolle iltakymmeneltä ja tila palautetaan aina samassa siivossa kuin se on luovutettu.
– Lattia vahataan kaksi kertaa vuodessa ja samalla tehdään suursiivous, mutta muuten tila on aina käyttäjän vastuulla. Kertaakaan ei ole tullut sanomista, Ulla-Kaija kiittelee.
Vuoden lopulla kerhohuoneella katsotaan jo tulevaisuuteen. Suunnitteilla on kaksi kertaa kuussa pidettävä ”lasten lauantai” ja ”kuukauden kahvit”. Vain mielikuvitus on rajana.
Tutustu Hekan vuoden asukkaaseen 2022: